Tapauskuvaus

Seuraava tapausselostus valaisee Muksuopin soveltamista käytäntöön. Tarinan on kertunut Ulf Hammarström, joka on koulukuraattori Alingsåsissa, Ruotsissa. Opettaja oli ohjannut kahdeksanvuotiaan Johanin hänen luokseen useiden ongelmien vuoksi. Poika oli ollut aggressiivinen, hän oli lyönyt muita lapsia, hän oli rikkonut tavaroita ja hänellä suuria vaikeuksia istua paikallaan luokassa sekä kotona ruokapöydässä.

Ennen kuin Ulf tapasi Johanin kahden kesken hän järjesti koululla kokouksen, johon hän kutsui kaikki Johanista huolestuneet aikuiset. Läsnä olivat Johanin vanhemmat, hänen opettajansa, koulun rehtori ja kaksi iltapäivähoidon työntekijää. Keskustelu alkoi siten, että kaikki osallistujat kertoivat Johanin monista ongelmista. Kokouksen koollekutsujana Ulf oli siinä asemassa, että hän saattoi vaikuttaa keskustelun kulkuun. Hän otti ohjakset käsiinsä. Hän pyysi. kaikkia läsnäolijoita miettimään, mikä erityinen taito Johanin pitäisi oppia, jotta hän pääsisi ongelmistaan.

Taidon määritteleminen

Ulfin hämmästykseksi ei kestänyt kauaakaan kun kaikki läsnäolijat olivat tulleet siihen tulokseen, että Johanin pitäisi oppia istumaan paikallaan. Kaikki tuntuivat olevan yhtä mieltä siitä, että nimenomaan tämä taito – kyky rauhoittua – ratkaisisi hänen muutkin ongelmansa.

Taidosta sopiminen

Ulf tapasi Johanin jo samana päivänä. Hän kertoi Johanille aamupäivällä pidetystä neuvottelusta, jossa Johanista oli puhuttu ja selitti hänelle, että kokouksessa oli tultu siihen tulokseen, että hänen olisi tärkeätä oppia istumaan rauhassa paikallaan. Johan, joka tiedosti hyvin ongelmansa, hyväksyi ehdotuksen: “Joo, kyllä minä haluan oppia rauhoittumaan ja olemaan kiltimpi”, hän sanoi.

Taidon nimeäminen

Kun Ulf kysyi Johanilta millä nimellä hän halusi kutsua tätä taitoa, hän sanoi ‘Uima-ankka’. Ulf ei ollut koskaan kuullut koko sanaa, joten hän ei malttanut olla kysymättä “Miksi juuri ’Uima-ankka?” Koska Uima-ankat osaavat olla rauhallisia”, vastasi Johan ikään kuin kyse olisi ollut itsestäänselvyydestä.

Taidon hyödyt

Johanilla ei ollut vaikeuksia sanoa mitä hyötyä hänelle olisi Uima-ankka taidon oppimisesta: hän ei rikkoisi tavaroita, hänellä ei olisi tarvetta tapella muiden kanssa, hän ei heittelisi ruokaa ja ennen kaikkea hän saisi ystäviä, jotka eivät pelkäisi häntä.

Kannustajien valinta ja voimaeläin

Johan halusi paljon kannustajia. Hän halusi pyytää kannustajikseen hänen vanhempansa, isovanhempansa, tukiperheensä, opettajansa, koulun rehtorin ja samat iltapäivähoitopaikan kaksi työntekijää, jotka olivat osallistuneet aamupäivän kokoukseen. Näiden kymmenen aikuisen lisäksi Johan halusi nimetä kannustajikseen kaksi luokkatoveriaan. Voimaeläimekseen hän valitsi perheen koiran Gustavin.

Taidon unohtaminen

Ulf ja Johan keskustelivat myös siitä, että parhaimmasta tahdostaan huolimatta Johan saattaisi joskus unohtaa taitonsa ja alkaa kuljeskella ympäriinsä sen sijaan, että pysyisi rauhallisesti paikallaan. Johan ymmärsi asian tärkeyden ja ehdotti, että jos hänelle tulisi muurahaisia takamukseen – se oli sanonta, jota hän käytti levottomuudestaan – hän ajattelisi voimaeläintään Gustavia kunnes olotila menisi ohi.

Uskon vahvistaminen

Seuraavaan tapaamiseen kutsuttiin Johanin kannustajat, joiden kanssa laadittiin suunnitelma siitä, miten hän voisi harjoitella taitoaan heidän avustuksellaan. Tässä tapaamisessa Johanille kävi selväksi, että hänen kannustajansa uskoivat häneen. He toivat esille mm. sen, että hän oli oppinut monta taitoa jo aikaisemmin ja että hänellä oli nyt monta ihmistä ympärillään, jotka halusivat auttaa häntä onnistumaan.

Harjoitteleminen

Johan aloitti Uima-ankka-taidon harjoittelemisen sekä koulussa että kotona istumalla asteittain pidempiä aikoja paikallaan samalla kun hänen kannustajansa pitivät häntä silmällä ja kehuivat häntä. Kotona harjoittelu tapahtui aamiaispöydässä, missä häntä kannustivat hänen vanhempansa ja Gustav-koira. Johan edistyi hyvää vauhtia ja opettajalta tuli viesti, että Johan oli oppinut olemaan rauhallisempi luokassa.

Juhlistaminen

Kun neljä viikkoa oli kulunut ensimmäisestä tapaamisesta järjestettiin juhla Johanin edistyksen juhlistamiseksi. Tilaisuuteen kutsuttiin kaikki Johanin kannustajat. Hänen ystävänsä yllättivät hänet tuomalla hänelle pieniä lahjoja. Kun Johanilta kysyttiin mitä hän oli pitänyt projektista, hän sanoi, että hän oli pitänyt siitä kovasti, että sen ansiosta hän osasi nyt paljon paremmin pysyä rauhallisena ja ennen kaikkea hän oli oppinut pyytämään aikuisilta apua niissä tilanteissa missä hän aikaisemmin menetti hermonsa. Juhlan päätteeksi Johan kiitti kannustajiaan heiltä saamastaan avusta ja halasi heitä kaikkia.

Löydät runsaasti lisää esimerkkejä Muksuopin käytöstä eri ikäisten ja erilaisista ongelmista kärsivien lasten kanssa mm. Ben Furmanin kirjasta Muksuopin lumous ja puhelimille sekä tableteille tehdystä Muksuoppi appista.